20/03/23
Etsitkö sitä oikeaa tunteella vai järjellä?
Elämässä on monia hetkiä, jolloin tunne ohjaa valintojamme. Ehkäpä valitset mekon päälle vappuna, oli vilpoista tai ei. Tai porukassa päätätte tilata vielä sen kolmannen oluen, vaikka lähdettiin yksille. Mutta sitten on ne valinnat, joissa on syytä pysähtyä ensin punnitsemaan tarkemmin oman päätöksen syitä ja seurauksia. Esimerkiksi putkiremonttikohteen ostaminen – tai eduskuntavaaleissa äänestäminen.
Keskitytään näistä jälkimmäiseen. Tyyppi voi olla tosi kiva, mutta tuletko toimeen hänen puolueensa kanssa, joka loppujen lopuksi päättää teidän yhteisiksi tarkoitetuista jutuista? Syy kreikkalaisen naimakaupan tyyppiseen tilanteeseen on eduskuntavaalien vaalitapa.
Kaiken takana on yksi Victor
Eduskuntavaalit ovat välittömät vaalit eli sinä äänestät henkilöä. Vaalitapa on kuitenkin suhteellinen eli annat äänen myös puolueen yhteiseen pottiin. Tässä saamme kiittää belgialaista matemaatikko Victor D’Hondtia, joka esitteli jo vuonna 1878 nimeään kantavan vaalimenetelmän (lisätietoa sivun lopussa).
Eli omalla äänelläsi voi vaikuttaa, kuinka korkealle oma ehdokkaasi nousee puolueensa sisällä, mutta samalla annat äänesi puolueelle ja vaikutat sen kaikkien jäsenien menestykseen. Kiteytettynä: kun annat äänesi ehdokkaalle, kirität sillä puolueen suosituimpien ehdokkaiden menestystä, vaikka kyseiset tyypit eivät olisi edes mieleesi. Eli kun nait kreikkalaiseen perheeseen, mukaan tulevat enot ja tädit – halusit tai et 😁
Puolue edellä myös jatketaan. Vaali-iltana juhlitaan läpi menneitä uusia kansanedustajia, mutta ensimmäiset ohjat saa käteen eniten kansanedustajia keränneen puolueen puheenjohtaja. Hänen nimetään hallitustunnustelijaksi. Lähes aina puolue tarvitsee yhden tai useamman puolueen rinnalleen voidakseen edes haaveilla saavansa läpi päätöksensä seuraavan neljän vuoden aikana.
Jokaisella puolueella on erilaisia ehtoja, joilla he voivat lähteä tukemaan voittanutta puoluetta ja muodostamaan hallitusta heidän kanssaan, sillä äänestäjät haluavat politiikkaa, jonka puolesta he ovat antaneet äänensä. Toki neuvotteluissa jo keskustellaan ministerinsalkuista ja valiokuntapaikoista eli ketkä ovat ne ihmiset, jotka käyttävät eniten valtaa seuraavan neljän vuoden aikana, mutta pääpaino on puolueiden tavoitteilla – ei yksittäisen kansanedustajan.
Ja sama juttu jatkuu eduskunnan arjessa. Kansanedustajat eivät voi sooloilla, miten haluavat, vaan suurimmassa osassa päätöksiä puoluekuri sitoo heitä. Äänestäessä esimerkiksi on ennalta sovittu, mitä nappia painetaan. Kansanedustaja voi toki omalla aktiivisuudellaan viedä eteenpäin äänestäjilleen lupaamiaan asioita, mutta puolueen tavoitteet tulevat ensin.
Tästä on syytä puhua.
Kun äänestät, käytä hetki tutustumalla puolueiden tavoitteisiin ja valitse lempipuolueesi sisältä sinulle sopiva ehdokas. Katso ohjeet, miten äänestät järjellä.
Tiedätkö mikä on vaalipiirisi?
Kirjoita asuinpaikkasi postinumero
PS. Muistatko miten suhteellinen vaalitapa toimii? (D’Hondtin menetelmä):
Ensin lasketaan kunkin puolueen (eli listojen, tässä A, B, C) saama äänimäärä.
Seuraavaksi puolueen sisällä äänimäärät laitetaan suuruusjärjestykseen (tässä 2 ehdokasta per puolue).
Eniten ääniä saanut saa vertausluvuksi koko puolueen äänimäärän. Toiseksi tullut puolet koko äänimäärästä, kolmanneksi tullut yhden kolmasosan koko äänimäärästä ja niin edelleen.
Kaikki vaalipiirin ehdokkaat laitetaan vertausluvun mukaiseen suuruusjärjestykseen, ja läpi pääsee niin monta ehdokasta kuin vaalipiirissä on paikkoja. Tässä esimerkkinä olevassa vaalipiirissä on neljä paikkaa. Niinpä valituiksi tulevat eli läpi menivät:
Huomasitko? Vaikka Iinan äänisaalis oli pienempi kun Arthurin, Iina tuli valittua. Iinan puolue oli saanut paljon ääniä, jolloin sen ehdokkaiden vertausluvut olivat suurempia.
